aluset

aluset

lauantai 22. syyskuuta 2012

Elämää lintujen kanssa..

Meillä oli vähän surullinen tapahtuma, kun Midori-undulaattimme sairastui hengitystieinfektioon ja kuoli alkuviikosta. Ehdimme käyttää sitä eläinlääkärilläkin, mutta lääkärin määräämät antiobiootit eivät auttaneet.
 Kuva on otettu viikko sitten kipeästä Midorista(= japaniksi Vehreys) ja Sorasta(= japanilainen pojan nimi ja tarkoittaa Taivasta). Oli liikuttavaa seurata kuinka Sora hoiti Midoria loppuun asti.
Ihania lintuja!
  
Harmittaa oikeasti, kun puolen vuoden sisällä on mennyt kaksi undulaattia.  Minua masensi alkuviikosta niin paljon, että ehdotin jo Roistolle,  että lahjoitetaan Sora hyvään kotiin. Yksinäisen linnun pitäminenhän on eläinrääkkäystä tai sitten sen kanssa pitää seurustella jatkuvasti.  Roisto kuitenkin halusi, että hankimme pikimmiten uuden undulaatin.

Sora joutuikin elelemään ilman kumppania vain muutaman päivän, sillä eilen saimme uuden perheenjäsenen. Roisto nimesi keltavihreän linnun Akikoksi ( japanilainen tytön nimi ja käännös suomeksi "syksyn lapsi" tai "kirkas lapsi"). Sopuisasti ovat aloittaneet yhteiselon.

 Monesti undulaatit tulevat kauppoihin välikäsien kautta usein Ruotsista ja jopa Hollannista asti ja saattavat olla sairaita jo ostettaessa. Eläinkauppa "Taikalintu" Keminmaalla on poikkeus. Siellä linnut kasvatetaan itse.  Sora ja Akiko on hankittu Taikalinnusta ja linnut ainakin vaikuttavat terveiltä ja iloisilta.

Siitä ei ole ainakaan huono omatunto ettemmekö olisi hoitaneet lintujamme parhaan kykymme mukaan. 
 Joka päivä saavat tuoreita kasviksia, hedelmiä ja vitamoituja siemeniä ja linnunhiekkaa. Raikas vesi vaihdetaan päivittäin ja  häkki puhdistetaan viikottain. Vapaana emme  ole antaneet lintujemme olla, mutta nyt päätimme, että alamme lennättämään niitä aina silloin tällöin. Sora onkin pari kertaa lennellyt vapaana ja hyvä lentäjä onkin ja hyvin on antanut ottaa kiinnikin ja mennyt kiltisti takaisin häkkin.
 Nyt en muuta osaa kuin laittaa sormet ja varpaat ristiin ja toivoa että Akiko ja Sora saavat elää pitkään ilonamme.

Hyväää Viikonlopun jatkoa!

t. Seijasisko

11 kommenttia:

  1. Pitkää papukaijan elämää Soralle ja Akikolle teidän iloksenne! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Matleena, kivasti sanottu.:)

    VastaaPoista
  3. Kauniita lintuja. Kun olin teini-ikäinen meillä oli undulaatteja. Muistan ne hyvin, tykkäsin niistä. Silloin vaan meillä oli myös kissoja, huono yhdistelmä. Kauhea vahtiminen niissä oli, etteivät kissat päässeet ilman valvontaa pelottelemaan undulaatteja.

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka surullista vaan nyt toivotaan jotta uusi neito tuo vipinää poikaan ja laulua piisaa.

    VastaaPoista
  5. Surullista tuo Midorin kohtalo. Oliko se niin, että siitä ei kovin kauan olekaan, kun hankitte sen vai tuo Sorako se oli. Joka tapauksessa oli liikuttava pari. Niitä sattuu. Jospa nyt olisi pitempi taival näillä yhdessä. Niihin kiintyy, eläimeen kuin eläimeen. Koiraihmisenä tiedän. Kerttu

    VastaaPoista
  6. Ihan saman näköiset kuin minulla oli nuorena. Nimiltään Vihtori ja Verneri :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos mukavista kommenteista
    Kerttu: Midori eli kaksi ja puolivuotiaaksi ja Soran hankimme viime keväänä kun Natsumi kuoli.

    Anneli: Hauskat nimet teidän unduilla ..ilmeisesti molemmat olivat uroksia.

    VastaaPoista
  8. Osanotto, mutta samalla onnea uudesta perheenjäsenestä!

    Meillä oli undulaatteja kun olin lapsi. Ne kyllä tykkäsivät lennellä vapaana - tosin harvoin ne yhtä huonetta isommalle alueelle pääsivät, lähinnä sen takia etteivät päässeet jonnekin piiloutumaan. Ja ikkuinoissa piti pitää jotain verhon tapaista, etteivät lentäneet lasia päin. Mutta selvästi ne nauttivat lentelystä.

    VastaaPoista
  9. Meillä oli ennen neitokakadu, Shippu ja se oli aina vapaana ja lempipaikka oli häkin päällä, jossa nukkuikin. Shippu kävi häkissä vain syömässä. Aika vähän se kumminkin lenteli ehkä siksi kun huone oli aika pieni. Me on kyllä aiottu lennättää olohuone/eteinen/keittiö tilassa mutta vain valvonnan alla.Lintuhäkki kun on makkarissa ja muutenkin on huone on pieni. Hienosti kyllä Sora pari päivää sitten lenteli ympäri huoneistoa ei törmäilly mihinkään eikä myöskään piiloutunu mihinkään ja lopulta tuli kutsuttaessa suosiolla kepin päähän antoi viedä häkkiin. Se on puolikesy ..ei tule sormen päälle ja koska se elää toisen undulaatin kanssa niin ei se kuulemma sen enempää kesyynykkään. Keittiössä ei tosin saa levyt päällä ja toki esim. sälekaihtimet kannattaa laittaa kiinni. Vielä ei oo alettu lentoharjoituksia, koska Akikon pitää saada rauhassa sopeutua uuten kotiinsa.

    VastaaPoista
  10. Kävipä teillä ikävästi tuon undulaatin kanssa, mutta onneksi saitte jo uuden kaverin Soralle. Kun olin nuori sisareni sai sukulaisiltamme undulaatin, jonka kaveri oli karannut ja monta vuotta tuo Kalleksi ristimämme lintu meillä asusti. Sille juteltiin ja koottiin "malttaa" kesällä, jota söi kovasti innokkaana.

    VastaaPoista
  11. Voi, miten ikävää! Toivottavasti Sora ja Akiko elävät pitkän ja onnellisen undulaattielämän.

    VastaaPoista