Meillä oli vähän surullinen tapahtuma, kun Midori-undulaattimme sairastui hengitystieinfektioon ja kuoli alkuviikosta. Ehdimme käyttää sitä eläinlääkärilläkin, mutta lääkärin määräämät antiobiootit eivät auttaneet.
Kuva on otettu viikko sitten kipeästä Midorista(= japaniksi Vehreys) ja Sorasta(= japanilainen pojan nimi ja tarkoittaa Taivasta). Oli liikuttavaa seurata kuinka Sora hoiti Midoria loppuun asti.
Ihania lintuja!
Harmittaa
oikeasti, kun puolen vuoden sisällä on mennyt kaksi undulaattia. Minua
masensi alkuviikosta niin paljon, että ehdotin jo Roistolle, että lahjoitetaan
Sora hyvään kotiin. Yksinäisen linnun pitäminenhän on eläinrääkkäystä tai
sitten sen kanssa pitää seurustella jatkuvasti. Roisto kuitenkin halusi, että
hankimme pikimmiten uuden undulaatin.
Monesti undulaatit tulevat kauppoihin välikäsien kautta usein Ruotsista ja jopa Hollannista asti ja saattavat olla sairaita jo ostettaessa. Eläinkauppa "Taikalintu" Keminmaalla on poikkeus. Siellä linnut kasvatetaan itse. Sora
ja Akiko on hankittu Taikalinnusta ja linnut ainakin vaikuttavat terveiltä ja iloisilta.
Siitä ei ole ainakaan huono omatunto ettemmekö olisi hoitaneet lintujamme parhaan kykymme mukaan.
Joka päivä saavat tuoreita kasviksia, hedelmiä ja vitamoituja siemeniä ja linnunhiekkaa. Raikas vesi vaihdetaan päivittäin ja häkki puhdistetaan viikottain. Vapaana emme ole antaneet lintujemme olla, mutta nyt päätimme, että alamme lennättämään niitä aina silloin tällöin. Sora onkin pari kertaa lennellyt vapaana ja hyvä lentäjä onkin ja hyvin on antanut ottaa kiinnikin ja mennyt kiltisti takaisin häkkin.
Nyt en muuta osaa kuin laittaa sormet ja varpaat ristiin ja toivoa että Akiko ja Sora saavat elää pitkään ilonamme.
Hyväää Viikonlopun jatkoa!
t. Seijasisko
t. Seijasisko
Pitkää papukaijan elämää Soralle ja Akikolle teidän iloksenne! :)
VastaaPoistaKiitos Matleena, kivasti sanottu.:)
VastaaPoistaKauniita lintuja. Kun olin teini-ikäinen meillä oli undulaatteja. Muistan ne hyvin, tykkäsin niistä. Silloin vaan meillä oli myös kissoja, huono yhdistelmä. Kauhea vahtiminen niissä oli, etteivät kissat päässeet ilman valvontaa pelottelemaan undulaatteja.
VastaaPoistaVoi kuinka surullista vaan nyt toivotaan jotta uusi neito tuo vipinää poikaan ja laulua piisaa.
VastaaPoistaSurullista tuo Midorin kohtalo. Oliko se niin, että siitä ei kovin kauan olekaan, kun hankitte sen vai tuo Sorako se oli. Joka tapauksessa oli liikuttava pari. Niitä sattuu. Jospa nyt olisi pitempi taival näillä yhdessä. Niihin kiintyy, eläimeen kuin eläimeen. Koiraihmisenä tiedän. Kerttu
VastaaPoistaIhan saman näköiset kuin minulla oli nuorena. Nimiltään Vihtori ja Verneri :)
VastaaPoistaKiitos mukavista kommenteista
VastaaPoistaKerttu: Midori eli kaksi ja puolivuotiaaksi ja Soran hankimme viime keväänä kun Natsumi kuoli.
Anneli: Hauskat nimet teidän unduilla ..ilmeisesti molemmat olivat uroksia.
Osanotto, mutta samalla onnea uudesta perheenjäsenestä!
VastaaPoistaMeillä oli undulaatteja kun olin lapsi. Ne kyllä tykkäsivät lennellä vapaana - tosin harvoin ne yhtä huonetta isommalle alueelle pääsivät, lähinnä sen takia etteivät päässeet jonnekin piiloutumaan. Ja ikkuinoissa piti pitää jotain verhon tapaista, etteivät lentäneet lasia päin. Mutta selvästi ne nauttivat lentelystä.
Meillä oli ennen neitokakadu, Shippu ja se oli aina vapaana ja lempipaikka oli häkin päällä, jossa nukkuikin. Shippu kävi häkissä vain syömässä. Aika vähän se kumminkin lenteli ehkä siksi kun huone oli aika pieni. Me on kyllä aiottu lennättää olohuone/eteinen/keittiö tilassa mutta vain valvonnan alla.Lintuhäkki kun on makkarissa ja muutenkin on huone on pieni. Hienosti kyllä Sora pari päivää sitten lenteli ympäri huoneistoa ei törmäilly mihinkään eikä myöskään piiloutunu mihinkään ja lopulta tuli kutsuttaessa suosiolla kepin päähän antoi viedä häkkiin. Se on puolikesy ..ei tule sormen päälle ja koska se elää toisen undulaatin kanssa niin ei se kuulemma sen enempää kesyynykkään. Keittiössä ei tosin saa levyt päällä ja toki esim. sälekaihtimet kannattaa laittaa kiinni. Vielä ei oo alettu lentoharjoituksia, koska Akikon pitää saada rauhassa sopeutua uuten kotiinsa.
VastaaPoistaKävipä teillä ikävästi tuon undulaatin kanssa, mutta onneksi saitte jo uuden kaverin Soralle. Kun olin nuori sisareni sai sukulaisiltamme undulaatin, jonka kaveri oli karannut ja monta vuotta tuo Kalleksi ristimämme lintu meillä asusti. Sille juteltiin ja koottiin "malttaa" kesällä, jota söi kovasti innokkaana.
VastaaPoistaVoi, miten ikävää! Toivottavasti Sora ja Akiko elävät pitkän ja onnellisen undulaattielämän.
VastaaPoista