Äitini on 86-vuotias ja isäni 84. Ikäisekseen he ovat tosi pirteitä ja hyvässä kunnossa ja pärjäilevät kaksistaan hyvin mukavassa huoneistossaan Oulun keskustan tuntumassa.
Molemmat ovat
säästyneet pahoilta sairauksilta ja siihen on aivan varmasti osaltaan
myötävaikuttanut terveelliset elämäntavat ja vuosikymmeniä kestänyt
säännöllinen liikuntaharrastus.
84-vuotias isäni on oikea "teräsvaari" . Hän lenkkeilee päivässä pari tuntia ja lisäksi vielä uikin uimahallissa lähes joka päivä kilometrin. Olen kyllä sitä mieltä, että vähempikin riittäisi, mutta eipä se toisaalta mitään haittaakaan, kun hän tuntee jaksavansa ja siitä vielä nauttiikin.
84-vuotias isäni on oikea "teräsvaari" . Hän lenkkeilee päivässä pari tuntia ja lisäksi vielä uikin uimahallissa lähes joka päivä kilometrin. Olen kyllä sitä mieltä, että vähempikin riittäisi, mutta eipä se toisaalta mitään haittaakaan, kun hän tuntee jaksavansa ja siitä vielä nauttiikin.
Vietän vanhempieni luona silloin tällöin kokonaisen iltapäivän. Vanhempani hakevat joka päivä lämpimän ruuan läheisestä palvelutalosta ja vierailupäivinäni tuovat lounaan minullekin. Ruuan päälle nautimme kahvit ja sen jälkeen siirrymme olohuoneeseen rupattelemaan. Tuossa vaiheessa yleensä äitin kanssa otamme käsityöt esille.
Tänään vietin juuri tuollaisen mukavan iltapäivän vanhempieni luona. Teimme äitin kanssa vaihtokaupatkin.:) Äitini ihastui minun tekemääni perhosmyssyyn ja minä taas ihastelin hänen neulomia lapasia. Ja niinhän siinä kävi, että..
..äitini sai tekemäni myssyn ja..
..minä äidin neulomat sievät lapaset. :) Kaupanpäällisiksi molemmat saimme vielä hyvän mielen.:)
Olihan minulla vieminenkin mukana, sillä äitini Sudelta tilaama tyttöapina saapui postissa viimeviikolla.
Olihan minulla vieminenkin mukana, sillä äitini Sudelta tilaama tyttöapina saapui postissa viimeviikolla.
Jo aiemmin tilattu yksinäinen poika-apina sai kaipaamansa
isosiskon leikki/tappelukaverikiseen. Siinäpä sisarukset istuskelevat olohuoneen sohvan reunalla ainakin toistaiseksi sulassa sovussa ja onnellisena jälleentapaamisestaan.;)
Suden apinoita voi ihastella lisää Suden silmukat-blogissa TÄÄLLÄ .
Mukavaa Viikonjatkoa!
t. Seijasisko
Oho, näyttää tuo malli muuttuneen apinoissa pikkuhiljaa. Noin siinä käy, kun ei kirjoita ohjeita ylös :)
VastaaPoistaOi sinua onnellista, kun molemmat vanhemmat ovat vielä elossa. Hyvät vaihtokaupat teitte, kun molemmat sai kaunista ja tarpeellista.
Sude: Ei kyllä mitään haitannu vaikka oli vähän isompinkin tämä tyttö. Tosi kivoja ovat molemmat apinat!
VastaaPoistaMainio vaihtokauppa! Harmi, kun oma äitini ei enää pysty tekemään käsitöitä sairauden takia.
VastaaPoistaKyllä on ihanaa, että sinulla on noin hyväkuntoiset vanhemmat. Oma mammani kuoli kesällä 88-vuotiaana ja pappa täyttää tänä vuonna 91 vuotta ja aika pahasti herra Alzheimer tällä hetkellä häntä häiritsee. Ei hän useinkaan edes muista vaimonsa kuolleen. Ja vielä kolme vuotta sitten molemmat olivat hyvässä kunnossa ja kulkivat jopa omalla autolla.
VastaaPoistaIhana vaihtokauppa! Juttuasi lukiessa aattelin omaa äitiäni, joka olisi toukokuussa täyttänyt 100 vuotta! Sisarteni kanssa olen kiitollinen, että saimme pitää hänet luonamme 95-vuotiaaksi!
VastaaPoistaKiitollisia olemme myös siitä, että äiti oli skarppi loppuun asti, vaikka liikkuminen hiipui.
Mie oon tääl ahkerasti blogiasi tutkinut syystä että minulta tilattiin sytomyssy. En tiijä kenelle se menee ja niinpä tein useita versioita ja kun en oo aiemmin tuohon puuhaan sekaantunu, niin taisinkin jäädä koukkuun. Oon nyt eilen ja tänään viisi pipoa virkannut ja kuudes on tulossa ja mallia, lähinnä kokoa ja silmukkamääriä ja kerrosmääriä yritin blogisi sytomyssyistä tsiikailla. Tuottaa ongelmia kuvitella millainen on pipo päässä, kun ei ole hiuksia. Osaankohan oikean kokoista virkata. Ylimääräiset lahjoitan sitten syöpäosastolle, jos sinne vielä tarvitaan.
VastaaPoistaSulla on niin,niin mukavaa,kun molemmat vanhempasi olet saanut vielä pitää!
VastaaPoistaVoi miten ihanaa, että saat vielä jakaa asioita ja jopa vaihtaa käsitöitä äitisi kanssa. Hienoa, hyvää vointia edelleenkin kummalekin. Itse olen täysorpo, se on jotenkin vanhemtava kokemus, sinä olet vielä jonkun lapsi, nauti siis!
VastaaPoistaKiitos kaikille tähänastisista kommenteista.<3
VastaaPoistaPilvikirsikka: Erikokoisia myssyjä tarvitaan kun erikokosia ovat päitäkin..ja ihan pienet koot menevät lastenosastolle. Jos olet tehnyt viisi erikokoista niin eiköhän niistä sopivakin löydy. Sytomyssyissä pätee ihan samat normaalit hattukoot. Suosittelen seuraava mittaustapaa ja mittataulukkoa:
http://www.sannodesign.fi/hattujen_kokotaulukko/
Kannattava vaihtokauppa teille molemmille, kun saitte toivomaanne. :) Kivan näköinen pintaneule noissa lapasissa. Ja nuo Suden apinat ovat aina yhtä ihania, vaikka olisivatkin eri vuosikertaa.
VastaaPoistaIhanaa, kun sinulla on vielä noin hyväkuntoiset vanhemmat jaatte viettää aikaa yhdessä. =)
VastaaPoista